sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Livia


Viime viikon perjantaina kysyttiin, voimmeko ottaa hoitoon tyttöpennun, joka tarvitsisi vielä vähän kesytystä. Keskiviikkoiltana hain Livian suoraan rokotusreissulta. Tämä tyttönen on suomalainen pentu, joka on jo kuukauden ollut kotihoidossa kahden veljensä kanssa. Veljet palasivat vielä aiempaan hoitopaikkaansa, mutta Livia jäi meille Helsinkiin. On suuri helpotus, kun joku toinen on jo hoitanut pennun rankimman vaiheen yli: kesyttänyt, madottanut, hoitanut flunssan ja niin edelleen. Hoitajalla ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta antaa pennuille toivottavaa määrää huomiota, ja toisiinsa tukeutuvia arkalaisia oli hyvä saada erikseen - ja tietysti tyttö erottaa pojista riittävän ajoissa.

Aiempien hoitolaisten tapaan Liviakin otti turvapaikakseen vessanpöntön takaisen nurkan, vaikka sillä oli koppa kattoineen käytettävissä. Ei kestänyt kauaa, kun se alkoi kehrätä rapsutuksesta. Livian pystyi hyvin nostamaan syliin kehräämään. Lähes joka kerta, kun huoneeseen astui, vastassa oli sähähdys, mutta sitten pelkkä läsnäolo saattoi saada Livian kehräämään. Seuraavana päivänä mukaan tuli vimmattu kiehnääminen ja puskeminen.

Ei tässä ehtinytkään olla kuin kaksi hoitolaista ennen kuin saimme tapauksen, joka ei joko ymmärrä tai halua käyttää pellettivessaa. Torstaina raahasin kädet punaisina mikrohiekkaa saatuani tietää edelliseltä hoitajalta käytetyn laadun. Mitään muuta hyvää puolta en mikrohiekasta keksi, kuin että siitä näkee aika selvästi pissan määrän vaihtelut. Se painaa kuin synti, pöllyää aivan sietämättömästi, sotkee aivan tuhottomasti ja aiheuttaa allergiaoireita ainakin itselleni. Ja se on kaikkea muuta kuin ekologista. Olemme toisin sanoen suuria mikrohiekan vihaajia ja samalla pellettifaneja. Tottakai sen käyttöön olisi alistuttava, jos kissa ei muuta halua käyttää. Niin kuin nyt. Ensihätään vuorasin pellettivessan yläosan jätesäkillä, jotta sitä saattoi käyttää mikrohiekankin kanssa. Tottakai säkki oli parissa päivässä riekaleina ja oli kehitettävä kestävämpi ratkaisu. Niinpä ostimme kaksi laatikkoa sisäkkäin laitettavaksi - isommassa on korkeat reunat, mutta vain pienempi tarvitsee täyttää hiekalla.

 
 
Vasta mikrohiekkaan Livia pissasi. Kun sekin asia oli kunnossa ja kylpyhuoneessa oli hyvin hellyyden- ja seurankipeä kissa, saatoimme päästää Livian perjantai-iltapäivänä muualle asuntoon. Mindy sähisi pari kertaa ja illemmalla Liviakin sähisi ja murisi, mutta muuten kissat ovat lähinnä katselleet toisiaan. Mindy seuraa jonkun verran Liviaa, joka suhtautuu aika välinpitämättömästi Mindyyn, joskin tuntuu hieman Mindyä aristavan. 
 
Livia pysyttelee paljon sängyn alla, mutta leikkii riehakkaasti huiskalla ja uskaltaa muutenkin kulkea huoneesta toiseen varsinkin keskiyön jälkeen. Livian saa helposti pois piilostaan vähän rapsuttamalla. Mindy taas katselee sivusta Livian leikkiä, vaikka sitä yrittäisikin houkutella mukaan. Bettyn aikana Mindyä ei saanut leikkimään oikein millään konstilla, mutta nyt Mindy kyllä leikkii jokseenkin normaalisti silloin, kun Livia ei osallistu. Peiton alla olevan möykyn päälle on tietysti hyökättävä. Livialla ei ole tämän suhteen poikkeuksia. Olin viime yön yhtä suurta möykkyä, ja heräsinkin monta kertaa yön aikana siihen, kun Livia syöksyi sivulta päälleni päästä varpaisiin.


Liviaa kutsutaan meillä myös Milottareksi - onhan yhdennäköisyys Milon kanssa suuri (vrt. Milo).

-S

5 kommenttia:

  1. Kaunis, kaunis Livia! Onnea matkaan koko porukalle. Hienoa, että kissat voivat olla samassa huonetilassa.

    VastaaPoista
  2. Jopa onkin sievä ja reipas tyttö tämä Livia!

    Mukavaa, että Mindykin osaa olla normaalimmin Livian kuin Bettyn kanssa. Jospa tällä kertaa sujuisi muutenkin stressittömämmin.

    VastaaPoista
  3. Onnittelut! Ihania tyttöjä teillä, ja reipas meininki.

    VastaaPoista
  4. Eikä ole vain sievä vaan myös silkkiturkkinen. Livia on reipastunut hurjaa vauhtia ja tytöt osaavat olla nätisti yhdessä.

    VastaaPoista